Kapakka on tavisten levoton osasto. 

 Punanenä, tavallinen kapakka. Siellä kuulee outojakin stooreja. 

 Istuin Tonton viereen. Hän kirjoitti runonpätkän: Ihmiset on heimoa jaloa.. ei ne nosta haloa..

 Ai hei, hän sanoi. Skoolasimme. - Vein säkillisen hylsyjä kauppaan. Kai joku soittaa tekohampaat kalisten isännöitsijälle siitäkin.. Niin, hän tuumaili, ei se ole mikään ihme, ettei anneta asua rauhassa... Sitten hän kertoi herttaisesta mummosta, joka myrkytti suolalla miehensä ja hänen koiransa, labbiksen. Injektioruiskussa suolaliuosta, mautonta, ruokiin. Munuaiset hajosivat kummaltakin. Murha, kaksikin, todennäköisin syin. Niin, höperöt ja eisakusekot puhuvat useinkin, että heidät suolataan tai yritetään tappaa sähköllä..

 No, oliko tuo juttusi totta vai karmeaa satua? kysäisin. Hän kohotti lasiaan ja lausui. - Todennäköisesti myös totta. Ihmiset on heimoa jaloa.. ei ne nosta haloa..