Noin tuhat vuotta sitten ravintola Narrin nauru Hourulassa, pikkukaupungissa. Olin aloitteleva kirjoittaja. Oli tapaninpäivä. Join viiniä. Kirjoitin stooria. Hilda Kakinen sanoi: Taasko keksit valeita! Punastuin. Tonto, jo tunnettu runoilija, sanoi: Valeet ja tarinat.. Hn. Sepitämme itseämme alati. Sinä, minä, koko popula.Hanhiemon iloinen satulipas. Siinä totuus.. 

 Hilda Kakinen olisi ollut Käkinen, mutta pappi mokasi. Oli ehtoollisviineissä. Tai edellä aikaansa  Jätti ääpisteet pois.

 Tonto oli juuri päässyt Hourulan sairaalasta pois. Kertoi tarinan. Oli iskenyt Narrin naurusta naisen käyttäen toista etunimeään. Joutui karvaisen pelin päältä hospitaaliin. Sydänoireita. No, nainen palasi baariin ja kertoi ihanasta Nalle Niemisestä. Kuuli muilta naisilta: Se mikään Nalle ole! Tonto se häntäheikki on! Ja hurjistuneet naiset painuivat sairaalaan. Etunenässä Hilda Kakinen...

.. jatkuu, jos jatkuu..